Belgisisarusten Jemman, Teon ja Axan sekä tuoreimman ulkomaalaisvahvistuksemme Pirjon kuulumisia ja kommelluksia. Niin ja tietysti unohtamatta päivitellä tervumme Miskan menoa ja meininkiä ;o)
Päivää vietetään kakun ja uuden leluystävän voimin sekä pellolla juoksemalla, teepomaiseen tyyliin "niin lujaa että jalat irtoo"
(kuvaaja: E. Juvakka)Onnea Teppana!
HIENOA JEMMA & SAMU!!!
Jemma teki alkuun myös hieman tottista: seuraamista ja perusasennon hinkkaamista 360:llä, liikeestä istumisia ja seisomisia (Jemma kun tuppaa tarjoamaan maahanmenoja ja vaikka komeita ovatkin, niin eivät silti kelpaa sijaisliikkeeksi, niin ne ovat nyt kokonaan pois menusta), loppuun paikalla makuu n. 3 min. Ei ole kertaakaan tehnyt viime kesän töräyksiään eli hipsinyt paikka makuusta veks, toivottavasti ovat nyt takanapäin moiset ja Samu saisi ne alokasluokan tottikset plakkariin. Ymmärrän ärsytyksen, kun muuten tulee 9 ja 10 ja sitten tuo yksi liike menee nollille kerta toisensa jälkeen...No mutta vauhdikkaampiin lajeihin ja kopsattiin seuraavanlainen ykkösten rata treenattavaksi:
Jemma pyyhälsi tietty radan kokonaisena kisatyyliin. Hieman hinkkaamista vaativat 8. aidalta keppeihin siirtyminen, sillä vauhtia oli niin paljon että meinasi nykäistä 3 keppiä kerralla... Toinen hiontapaikka oli samainen aita toiseen suuntaan eli 15. ja siitä putkeen meno, kun yritti karata A:lle. Hieman hallintaa peliin ja kropalla blokkaamista niin hieno suoritus saatiin plakkariin.
Pikku-Naksukin teki rataa, tosin pienemmissä osissa kiitos ohjaajan ja allekirjoittaneen akillesjänteen kiukuttelemisen... Mutta tehtiin sarjoina 1.-4., sitten 4.-8., kepit käsiohjauksella, sitten 10.-13. ja 13.-16. Kaikkein vaikeimmaksi osoittautui jostain syystä tuo loppupätkä eli 16.-19., sillä muutaman kerran nykäisi ohi toka vikan aidan (18.). Ja syy selvisi kun ohjaaja vaan älyäisi juosta etiäppäin eikä himmailla menikö se koira sinne putkeen vaiko eikö... Mutta Naksu on kehittynyt aivan älyttömästi ja jopa minäkin osaan jotain ohjauskikkoja jo soveltaa livenä
Viime sunnuntain treeneissä keskityttiin Naksun kanssa taas hiomaan kontakteja A:lla ja puomilla. Etenkin alastulokontakteissa nappaa mukavasti odottamaan, alan hiljalleen kasvattaa etäisyyttä että pysähtyy kauempaakin saatuun käskyyn... Keppien kanssa alkaa rytmi löytyä. Opetin nyt suorilla kepeillä, vaikka ajatus oli alunperin kujakepeissä, ja ihan hyvin tuo on alkanut hahmottaa menoa. Keppien perään olen ottanut putkea, että saan hieman jo vauhtia iskostettua alitajuntaan, mene ja tiedä auttaako, mutta koklaillaan.
Pirjo teki tottista, meni ihan mukavasti ja hiljalleen aletaan päästä imutuksesta irrottelemaan kättä. Käännöksissä takaosa tekee komeaa työtä, yli 90 astetta joka kerta vaikka ei vielä 360 treenejä ollakkaan otettu. Jäävissä liikkeissä maahanmenossa on eniten työtä, kyynärät tuppaavat jäämään ilmaan eli nyt rauhoitellaan liikkeen loppuosaa eli jäädään syöttelemään nameja maahan ettei tuppaa hosumaan eteenpäin. Loppuun muutama luoksetulo ensin lyhyeltä matkalta eteen ja sitten yksi vauhdilla treenien päätteeksi.
Tässä pitkästä aikaa kuva pikku-Teosta pihamaalla aurinkoa palvomassa
Samu bongasi viikonlopun kisoista kivan maxi1-radan, jonka toistimme sunnuntaiaamun treeneissä. Jemma teki radan tietysti kisatyyliin ja pari ekaa kertaa lämmiteltyä saatiin kolmannelle startille 0-virhettä ja komea 37 s. aika (ihanne taisi olla 51 s.?!?). Jee Jemma! Ja Samu! Nyt kun lisenssikin on taskussa, niin eikus kisoihin...
Naksun kanssa hiottiin radasta kolmea pätkää. Ensin oli 2 aitaa, putki ja A-este, jossa treenasin valssia aidalta putkelle. Sitten otettiin A-este, pituus ja putki yhdistelmä, jossa pääpaino alastulokontaktin treenamisessa. Naksu on niin piskuinen, että istuskelee näppärästi kaikilla alastulokontakteilla :o) Lopuksi pyörittelin 4 aidan kanssa kiertoja, vetoja ja lähetyksiä. Lopuksi vielä pieni keinuun tutustuminen, joka pienen ihmettelyn jälkeen onnistui hallitusti. Hieno Naksu!
Yhdistelen ja lisäilen, leikkailen ja liimailen tähän blogiin hiljalleen nuo kaksi aiempaa koiriemme kuulumisista kertovaa blogia... Eli matskua tulossa ;o)
Aamuvarhaisella suunta kohti Espoota ja hallia. Naksun kanssa testailtiin hieman "erikoisesteistä" muuria, jonka otin aidan ja putken kanssa. Kiva huomata, että Naksu alkaa innostua, mm. putkeen mennään jo aikas vauhdilla ja eri kulmista. Kontaktiesteistä hinkattiin A-estettä, namit t jätin ekan kiekan jälkeen ylösmenokontaktilta pois. Alasmenokontaktilla Naksu malttaa hienosti odottaa ja istua vapautusta, tähän kiinnitän paljon huomiota ettei tule jatkossa sitten hankaluuksia... Keppejä treenattiin vinoilla, ihan ok.
Pirjolla alkaa olla seuraamisessa imutusvaihe kunnossa: tempo, paikka ja suoruus ovat mallillaan, nyt aletaan pidentää ja tehdä useampia toistoja irti kädestä. Seuraaminen on erittäin vahvaa ja tiivistä, tästä tulee ehdottomasti Pirjon yksi vahvuuksista tulevaisuudessa. Jäävissä hieman saalispalkkaa pallolla, näpsäkästi meni. Jemma puolestaan teki sievää tottista, paikallamakuussa otettiin 3 minsaa ja mielentila oli oikea eli rauhallinen.
Pieni tovi on taas vierähtänyt päivityksistä, suurin syy on ehdottomasti työ, työ ja vielä kerran työ… Mutta harrastettu on ahkerasti, tai ainakin semi-ahkerasti, tottiksen ja agilityn merkeissä.
Eli sunnuntaisin käymme hallilla ottamassa tyttöjen (Jemma, Axa ja Pirjo) kanssa agi- ja tottistreenit. Jemma alkaa olla viittä vaille kisavalmis agilityssa ja tottiksen puolella hiotaan viimeistelyjä kisakautta varten. Pirjon kanssa Samu hinkkaa etenkin seuraamista ja jääviä liikkeitä, hyvällä menestyksellä. Axa ja minä olemme keskittyneet yksittäisten esteiden suorittamiseen ja ohjaustekniikoihin, Axa on todella näpsä neiti tässäkin lajissa ja nopea oppimaan!
Eikä unohdeta poikia eli Teon kanssa jatketaan edelleen tottiksen merkeissä, Miska sen sijaan elelee luppoisia eläkepäiviään.
Jonkun verran suunnitelmia on tälle vuodelle, niistä hieman myöhemmin lisää. Vaan tällä hetkellä oikein hauskaa vuotta 2012 kaikille, saas nähdä mitä kaikkea tänä vuonna on ohjelmassa…
Meidän pikku-Teppana täytti äitienpäivänä kokonaiset 2 vuotta! Ei uskoisi, henkinen ikä lähentelee nollaa :)
Juhlan kunniaksi tehtiin iso kakku, josta riitti koko laumalle palaset, juhlakalulle tietysti isoin pala... Vaan äkkiä se aika menee, tuntuu kuin ihan äskettäin vasta oltaisiin haettu tämä suuri, pörröinen killisilmä Raahesta piristämään elämää!
Onnea siis Teepo :) Tässä pari kuvaa Teeposta pääsiäisreissulta Raahesta (kuvat Maria Peltomaa)
Aika on rientänyt huisia vauhtia ja blogin päivitykset ja sivujen teko jääneet kaiken muun touhun jalkoihin... Kun pieniä belgialaisia
vilistää talossa viisi kappaletta, niin siinä se aika sitten menikin, jos ei suoranaisesti niin ainakin liitännäishommissa kuten siivoamisessa :)
Treenikausi on pyörähtänyt liikkeelle, hieman myöhemmin kuin normikeväisin. Agitreenit pyörivät maanantaisin, pk-tottis tiistain, vepe
sunnuntaisin ja jälki sovittaessa. Tämän lisäksi sitten treenaillaan issekseen tottista ja jälkeä pari kertaa viikossa. Ööh, mihis ne päivät katosivatkaan :)
Pirjosta kasvaa suuri tyttö! Se on isokokoinen ikäisekseen, mutta hämähäkkimäisistä raajoistaan huolimatta erittäin ketterä ja vahva likka.
Tytöksi sitä ei juuri ensisilmäyksellä uskoisi, sama juttu kuin isosiskonsa Tuiman kanssa. Pirjosta on kuoriutunut vietikäs, alustavarma, sitkeä, reipas, itsenäinen ja äänekäs (nämäkin siis täysin odotettavissa) pieni belgi”neiti”, jolla on erinomainen keskittymiskyky sekä riittävä miellyttämisenhalu ja laumavietti kouluttamista ajatellen. Tätä neitiä ei mikään hetkauta. Hyvänä esimerkkinä vappuna kotiin tuotu Hello Kitty-vappupallotapaus: siinä missä Miska tyhjensi anaalinsa, Jemma luimisteli kulmiensa alta, Teepo dyykkaili ja Axa yritti hyökätä karvat tanassa, istuu Pirjo pää kallellaan ja katselee palloa hetken aikaa, menee lattialla olevan pallopainon luo ja ottaa narun suuhun vetäen palloa perässään pitkin taloa, vanhempien belgien suureksi kauhuksi. Mainio tapaus tuo Pirjo kerta kaikkiaan ja palloon suhtautuminen kuvaa hyvin mielestäni jokaista koiraamme. Mutta varjopuoliakin ketteryydellä on: milloin pelastetaan pentua tiskipöydältä, milloin saunasta ja vaatekaapista. Tylsää ei tule!
Teo ja Axa ovat Pirjon lempparikaverit, joiden kanssa temutaan ja riekutaan. Pienestä ei hätkähdetä ja vasta kun hammasta tulee isommilta
oikein kunnolla, tajutaan pitää naskalit hetken kurissa. Pitkä on pinna isoilla tämänkin kanssa. Mutta samanlaista lauman haltuunottoa kuin Tuimalla ensimmäisenä päivänään ei ole ollut, Pirjo tyytyy ainakin toistaiseksi pennun roolinsa. Jemma ja Axa ovat kalistelleet sarviaan viime aikoina, Axan juoksun jälkeen, ja nähtäväksi jää kuka tytöistä lauman johtoon tulevaisuudessa nousee. Pojista kumpikaan se ei ole, mamman pikku leppanat.
Tässä hän on, pikkuinen Pirjo eli virallisemmin Lann Morian Karma. Pirjolla on ikää 8 viikkoa ja painoa komeat 7,9kg! Ensimmäinen päivä uudessa kodissa ja kotimaassa alkaa kääntyä iltaan. Lauma on ottanut tyllerön vastaan mitä upeimmin, jopa Miska =) Matka meni hyvin ja Pirjo on osoittaunut jo nyt erittäin tomeraksi belgitytöksi. Laitan huomenna parempia kuvia ja lisää kuulumisia...
Vikassa Naksu ja Pirjo :o)
Axalla alkoi sitten ekat juoksut. Neiti onkin ollut tavallistakin jääräpäisempi ja myös lenkeillä merkkailu ja hajujen nuuskutus antoivat pientä etukäteisvarotusta. Eikun pöksyt jalkaan ja odotellaan. Miska vanhana konkarina ei piittaa tässä vaiheessa Axasta vielä pätkääkään, Teppana sen sijaan kovasti haistelee muttei oikein tajua, onko se Axa vai Jemma. Varmuuden vuoksi kuitenkin seuraa Jemmaa, jolla reipas valeraskaus vielä päällä, joten hammasta tulee aika ajoin pikkuveljelle ihan kiitettävästi... Höntit!
Tällä viikolla "pikkuinen" belgipallero olisi saapumassa kotio Ruotsista. Vähänkö jännittää! Matkavalmistelut ovat kuumimillaan ja perjantaina isäntä ja pienokainen saapuvat takaisin Suomeen. Viikonloppuna siis tiedossa paljon paljon kuvia pennestä :) Otetaan nyt kaikki irti, sillä seuraavaa belgialaista mustuaista harkitaan aikaisintaan 10 vuoden päästä! Ja eikus pakuostoksille :)
Pikkuinen Axa ( High-Spirited Alasca) täytti tänään yhden vuoden!
Päivää juhlistettiin maksalaatikkokakulla, joka jaettiin tasan kaikkien synttärivieraiden (Miskan, Jemman ja Teon) kesken :) Neitokainen on mukavasti pyöristynyt sitten marraskuun. Painoa on nyt tullut reilu 5 kg eli painaa tällä hetkellä 19 kg, juuri sopivasti koska on tuollainen pikku tsirppiäinen.
Sunnuntaiaamuna suunnattiin Kiloon tottista ottamaan tyttöjen kanssa, matkaan Kati ja Geena mukaan.
Axan kanssa työstettiin ensin tutustuminen uuteen paikkaan, joskaan ei minkäänmoisia ihmettelyjä alustoista, akustiikoista ja tilasta itsestään ylipäätään. Leikittiin ensin hetki ja sitten otettiin jäävät liikkeet. Istuminen sujuu mukavasti, maahanmenossa saatiin pieni edistysaskel eli ei enää auraa maahan etutassuillaan eikä yritä epätoivoisesti ryömiä eteenpäin sekunnin sadasosassa, vaan ehdin hyvin palkata etujalkojen väliin. Seisomisessa myöskin pieni onnistuminen eli ohjaaja oli tarpeeksi nopea palkkaamaan, ilman että Axa kertaakaan ehti tarjota istumista taikka maahanmenoa. Sitten pikku leikki, rauhoittuminen ja autoon juomaan ja odottelemaan kakkoskierrosta.
Toisella kierroksella otin perusasentoa, seuraamista ja luoksetuloja. Perusasennossa muutama ok suoritus, lisää lihasmuistia vaan kehiin, jotta päästään hieman pidentämään palkkausta ja ottamaan kontaktia mukaan. Seuraamista imuttelin sekä lennosta että perusasennosta ja kova on likka tekemään töitä, aivan mieletön motivaatio työskennellä! Sitten pikku riekkua ja luoksetuloja maasta 2 m matkalla, hyvä suoruus ja loppuasento, kunhan ohjaaja ei yritä saada pienen pientä koiraparkaa liian lähelle. Tämä on itselle se vaikein oppimisen paikka kahden noin ääripään kokoluokan edustajan kanssa, Teepo tuntuu että se on jaloissa kiinni metrienkin päästä ja Axa taas saa istua kengillä ja silti tuntuu että se on tuolla jossain... :o) Lopuksi Samu piti kiinni ja otettiin vauhtiluoksareita, jotka oli Axasta lystejä!
Jemma ja Samu työstivät virettä, joka näytti valeraskauden loppumisen myötä löytyvän yllättävän nopeasti. Jemmalla työstettiin seuraamisessa takaosaa tehden käännöksiä oikealle ja vasemmalle sekä palkkaustyylejä vaihdellen, neidin peppu kun aukeaa sentin pari aina ajoittain. Tällä kertaa suoruus löytyi kainalopalkalla ja suht nopeasti, hyvä homma. Oli kiva nähdä kuinka innoissaan Jemma teki töitä, sillä kun nuo hormonit (bland andra) hieman aiheuttavat treeneissä vireen ailahtelevuutta. Sitten tehtiin noudon loppuosaa, jääviä liikkeitä ja eteenmenon maahanmenoharjoituksia. Kaiken kaikkiaan onnistuneet treenit, kiva alkaa pikku hiljaa heräillä talvihorroksesta kohti kevätkautta.
Nyt alkaa olla sen verran vilpoinen, ettei superpitkiä lenkkejä eikä tottista tarkene ulkona tehdä. Aamulenkillä tytöt pitelivät vuoron perään tassuja ilmassa. Teepolla puolestaan on ulkoillessa töppöset jaloissa, sillä kun helposti aukeaa etenkin takatassujen anturat. Mutta ensi viikoksi lauhtuu ja sitten taas mennään. Sillä aikaa on mukava vaikka kutoa sukkaa tai lukea, Axan ja Jemman käpertyessä kerälle jalkojen juureen tai niskatyynyksi sohvalle.
Eli laumassa elelee 4 belgianpaimenkoiraamme: Miska (tervu) sekä Jemma, Teo ja Axa (grontut). Miskalla ikää on kohta 7 vuotta ja meidän oma kermanenä viettelee seurakoiran raskasta elämää. Jemma (4-v) on lauman pää, sekä sanan johtavassa merkityksessä että älykkyydessä. Jemman kanssa Samu treenaa agilitya, vepeä sekä pk-puolelta metsä- ja erikoisjälkeä, ajoittaisia tokopuuskiakaan unohtamatta. Teo (2-v) on lauman pikkujättiläinen, jolla ei ole koskaan huonoa päivää. Teon kanssa Marjaana harrastaa pk-puolelta metsäjälkeä ja viestiä sekä sen lisäksi olisi tarkoitus joskus tokoillakin. Axa on kohta vuoden ikäinen Jemman ja Teon pikkusisko, pikku tsirppiäinen ja lauman sähikäinen. Axan kanssa olisi Marjaanan tarkoitus treenata agilitya sekä pk-puolelta metsä- ja erikoisjälkeä. Ja pikku maistiaisena täytyy kertoa, että laumaan on liittymässä vielä viideskin karvakorva maaliskuun aikana, jos kaikki etenee suunnitelmien mukaan...
Kausi käyntiin ja aamulla nokka kohti testaamaan uutta treenipaikkaa Espooseen. Mukana olivat Teo ja Axa, Jemma edelleen juoksutauolla...
Hieman jännitti, miten etenkin Axa suhtautuu halliin ja Teo kanssa, sillä nyt pari päivää se on mennyt Jemman hajujen perässä silmät kierossa ja vailla järjen hiventä saatika sitten korvia, poika raukka... Mutta turhaan murehdin, sillä molemmat toimivat hallissa erinomaisesti.
Teon kanssa otin yhden tottispätkän, ensin hieman nostatusta ja tekemisen meiningin muistuttelua. Teepo taisteli hienosti! Sitten muutama pätkä seuraamista, hyvä vire ja kaikinpuolin muutenkin onnistuneet suorat. Palkkasin karvalelulla kainalosta. Sitten muutama perusasento, nekin onnistui nappiin, ja vauhtiluoksetulo. Pieni tauko, jotta ohjaajakin ehti taas koota ajatukset, ja sitten jatkettiin jäävillä liikkeillä. Istumisessa ehkä eniten tällä hetkellä työtä, että pitää tuon runkonsa suorana; maahanmeno ja seisominen ok. Sitten leikkiä ja ihan pikkupätkä seuraamista, mutta huomasi että Teepoa alkoi väsyttää, joten pompittiin autoon (ei ihme että väsyttää kun on ulvonut puoli yötä...) *haukotus*
Axan kanssa aloiteltiin ensin tutustumalla halliin, sitten leikkiriekkumalla karvaleluilla ja palloilla. Axa leikki mukavasti minun kanssani, ei olla aiemmin otettu kotipihan ulkopuolella tottista, niin oli kiva huomata että jonkinmoinen suhde ollaan saatu aikaiseksi. Sitten päästiin asiaan eli imutin seuraamista muutamia suoria; voi että se on pieni Teon jälkeen! Suorat menivät hyvin, on todella herkkä tuohon ranteen asentoon joka kostautuu heti koiran suoruudessa. Mutta mistä olin iloisin, oli ehdottomasti se että Axa ei yrittänyt pyrkiä ylöspäin seuraamisessa. Sitten leikkiä ja autoon jäähylle. Toisella kiekalla otettiin taas hieman seuraamista sekä perusasentoja. Perusasennossa palkkaan erittäin nopeasti, sillä meinaa ehtiä korjata vääräksi asentoaan nanosekunnisssa. Hiljalleen patoillaan, kyllä se siitä. Jäävissä liikkeissä ei ihmeempiä, paljon työtä sekä ohjaajalla että koiralla :o) Seisominen edelleen haastavin, siihen täytyy keksiä jotain uutta... Lopuksi vielä vauhtiluoksetulo ja autoon. Axa oli suloinen ylisuuressa Miskan Hurtta-takissaan, täytyy ostaa neitokaiselle oman kokoinen :o)
Juuri ennenkuin aurinko ehtii taas piiloutua, sain napsittua muutaman siedettävän otoksen Naksu Axelssonista :o)
Uusi vuosi ja uudet kujeet :o)
Eli laumassamme elelee nyt jo neljä aivan ihanaa, suloista ja rakasta belgianpaimenkoiraa! Jemma, Teo ja Axa ovat kaikki puolisisarruksia emänsä Devin (Belgerac Daredevil) kautta ja muuten niin rauhaisaa eloa hämmentää aina ajoittain tervumme, ikioma kermanenämme Miska. Lauma tulee erittäin hyvin toimeen ja mikäs sen ihanampaa, kuin seurata näiden mainioiden belgien eloa!
Axa liittyi siis laumaamme viime vuoden marraskuussa. Axalla on nyt ikää reilu 10 kk ja se on aivan upea pikku neiti! Itse asiassa hyvin paljon Tuiman kaltainen: rohkea, reipas ja erittäin tomera, mutta leikkisämpi ja laumaviettisempi! Axa on kotiutunut hienosti ja ihmeen nopeasti meille. Painoa on nyt tullut kahdessa kuukaudessa reilu 3 kg ja lihakset vahvistuneet runsaan ulkoilun myötä. Myös käytöstavat ovat saaneet uuden merkityksen: ruuan varastaminen, hyppiminen, vetäminen, näykkiminen ja erinäisten kulkuneuvojen ja ohikulkijoiden vahtaaminen ja jahtaaminen ovat jo pitkälti historiaa. Axan kanssa tehdään edelleen palkkaamisen ja patoamisen sekä luoksetulon kanssa harjotteita, mutta olen tietenkin tehnyt tottiksen alkeita eli kontaktia, perusasentoa ja seuraamista sekä jääviä liikkeitä. Jäävistä liikkeistä istuminen on vahvimmilla, seisominen heikoimmilla. Nyt kun ollaan saatu suhde rakennettua kuntoon (joka oli se oli tärkein asia ennenkaikkea) , niin on hyvä aloittaa kauden treenit.
Jemmalla on tällä hetkellä juoksu kukkeimmillaan, mikä aiheuttaa pieniä tilajärjestelyjä pojille. Onneksi on oma tupa ja paljon tilaa, niin kaikki saavat tarvittaessa omat huoneensa. Miskaa hieman ulvotuttaa, mutta Teepo ei edelleenkään kummemmin moksiskaan, pientä kitinää ja jupinaa, mutta sen kummemmin ei naiset häiritse tämän nuoren kollin lupsakkaa elämää.
